tag:blogger.com,1999:blog-252557332024-03-13T05:00:28.088+02:00Matkalla jonnekin.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.comBlogger26125tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-65493384599296169502008-02-15T11:57:00.003+02:002008-02-15T12:01:25.960+02:00Paljon puhetta tisseistä.Viime aikoina on kohistu paljon tisseistä. Eduskunnan hississä niitä ei saisi katsoa, mutta saako esim uimarannalla?<br /><br />Minun mielipiteeni tissikohuun on se, että jos joku esittelee itseään (missä ei todellakaan ole mitään pahaa jos on sinut itsensä kanssa ja ylpeä muodoistaan), niin miksi suuttua siitä että joku katsoo.<br /><br />Kyllä itsekin käytän vilkuilutilaisuuden hyväkseni, jos miehen vaatteet sen mahdollistavat.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-75474342312958660272008-02-14T15:08:00.002+02:002008-02-14T15:15:09.755+02:00Uusin innostukseni.Koska kansanedustajillakin on aikaa päivittää blogiaan useamman kerran päivässä, niin ehkä minullakin on.<br /><br />Olen innostunut viherkasveista. Ostin vuosi sitten jostain megaisosta kukkahallista viherkasveja, hintaan "kolme kympillä". Ajattelin kokeilla josko saisin ne pysymään hengissä. Ensimmäisestä erästä vain yksi kuoli, joten ostin lisää. Nyt minulla on 11 viherkasvia (yksi kuoli viime viikolla, harmillista), joita aion tästä lähtien hoitaa taidolla. Olen käyttänyt viime päivät surffaten netistä kasvien hoito-ohjeita, ja koonnut niistä kätevän taulukon, josta käyvät ilmi valontarve, lannoitustiheys, sumuttaminen sekä muut tärkeät tiedot.<br /><br />Nyt on vain se ongelma, että jokaisella 11 kasvillani tuntuu olevan yksilölliset tarpeet. Joku tarvitsee lannoitetta viikon välein, joku kerran kuussa paitsi kesällä useammin, joku ei ollenkaan. Jonkun on annettava kuivahtaa kunnolla kastelukertojen välillä, joku ei saa missään nimessä päästä kuivumaan. Ehkä minun pitäisi vain olla yhtä julma, kuin tätini joka totesi että kaikki hänen kukkansa saavat kerran viikossa vettä, ja että jos joku ei sitä kestä niin kuolkoon pois.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-87168647370750776462008-02-14T07:05:00.003+02:002008-02-14T08:03:45.182+02:00Sietäisitte hävetä!Te paheksutte ihmisiä. Vietätte aikaa omassa pienessä ystäväpiirissä parantaen maailmaa ja paheksuen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin te. Olette huolissanne rasismista ja suvaitsevaisuudesta, vaikka itse olette yhtä suvaitsevaisia kuin pahin Joensuun nahkapää. Paheksutte trendibaareissa iltojaan viettäviä puku-salkku-elitistejä, ja huomaamattanne olette muuttuneet heidän kaltaisikseen. Herra armahda, jos joku on väärän puolueen miehiä. Teidänkin käyttäytymistänne ja puheitanne ohjaavat pienen piirinne käytös ja puheet. Tekään ette hyväksy kritiikittä joukkoonne toisella tavalla eläviä ihmisiä.<br /><br />Mitä kapeamman ihmisjoukon seurassa liikutte, sitä kapea-alaisempia teistä itsestännekin tulee.<br /><br />Nyt on minun vuoroni paheksua: paheksun teitä, hävetkää!TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-78044036620169481442007-11-16T09:47:00.000+02:002007-11-16T09:56:54.121+02:00Tuttuja ja "tuttuja".Onko se töykeää kun löytää Facebookista vanhan tutun eikä lisää tätä ystäväkseen? Entä se kun vanha tuttu yrittää lisätä minua ystäväkseen ja painan mieluummin ignore-nappia? Entä "ystävien" poistaminen?<br /><br />Olin eilen baarissa pippaloissa, joissa oli paljon vanhoja tuttuja. Istuin koko illan veljeni kanssa, jonka kanssa bileisiin meninkin, ja juttelimme keskenämme. Yhdessä vaiheessa iltaa pöytämme vieressä, noin 40 sentin päässä minusta seisoi eräs henkilö, joka 8 vuotta sitten lukeutui noin kolmen parhaan kaverin joukkoon. Muutamaan otteeseen meinasin nousta ylös ja tervehtiä, mutta en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Enimmäkseen ehkä siksi, että pystyin käymään keskustelumme pääni sisällä.<br /><br />Liisa: "Kato moi *****, muistakko mua?"<br />*****: "Joo, tietty. Mitäs kuuluu?"<br />Liisa: "Ei täs mitään, tulin moikkaamaan paria tuttua"<br />*****: "Asutko sä täällä nykyään?"<br />Liisa: "Juu, entäs sä?"<br />*****: "Joo."<br /><br />*painostava hiljaisuus, odotetaan tapaamisehdotusta mutta kumpikaan ei sitä tee*<br /><br />Liisa: "Joo no mut mun pitää mennä vessaan, oli kiva nähä"<br />*****: "Joo, samoin."<br /><br /><br />Niin se vaan on että joskus sitä ollaan kavereita ja joskus taas ei, eikä siinä ole mitään pahaa. Ei niitä "vanhoja hyviä aikoja" kuitenkaan koskaan saa takaisin. Ignore-linjani jatkuu.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-63294573516702721622007-11-04T21:30:00.000+02:002007-11-04T21:33:45.665+02:00Uusinta uutta.Päivitys. Tässä se tulee.<br /><br />Olen lykännyt ja lykännyt tämän kirjoittamista, jolloin odotukset tätä tekstiä kohtaan ovat kasvaneet ja kasvaneet. Edellisestä päivityksestä on jo tovi, ja on tapahtunut niin paljon ja pääni halki on kulkenut niin monia ajatuksia, että niitä on mahdotonta alkaa nyt jälkikäteen kirjata ylös.<br /><br />Keep it simple. Kuulumisia.<br /><br />Juuri nyt:<br />- juon kamomillateetä ja toivon että alkava flunssa menisi ohituskaistaa<br />- suunnittelen parin kaverin kanssa sukellusmatkaaTigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-3676226436503513832007-06-13T08:27:00.000+03:002007-06-13T08:32:40.716+03:00Töitä.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM2v1mx1npJlcoVz0BDh37-jQBaLYnCo8eaOMh_uK781gZlutTtDEtExuOK-np7W2R8KKFEe499zIztjFMqyXTgMOaVXUnYTl6p_ZTu8YrKmnciu1Z-EGtWD-M6s3l6bsEytCN/s1600-h/kalusta.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM2v1mx1npJlcoVz0BDh37-jQBaLYnCo8eaOMh_uK781gZlutTtDEtExuOK-np7W2R8KKFEe499zIztjFMqyXTgMOaVXUnYTl6p_ZTu8YrKmnciu1Z-EGtWD-M6s3l6bsEytCN/s320/kalusta.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5075417217549983586" border="0" /></a><br />Rakas päiväkirja,<br /><br />Nyt on niin paljon töitä, että vapaa-ajalla ei tiedä mitä tekisi. On the bright side: työ on kivaa ja siitä maksetaan hyvin. Ainoa ikävä puoli siinä on että se on kausityötä, toukokuusta syyskuuhun. Eilen minulla oli vapaapäivä, ja käytin sen parhaalla mahdollisella tavalla, en tehnyt yhtikäs mitään. Illalla päätimme Peten kanssa lähteä ajelemaan. Kohdetta emme keksineet, joten päätin että nyt se kuva on otettava. Näin sen jo pari viikkoa sitten kun ajoimme Turkuun. Isolla, IKEAn seinässä, näkyvissä kaikille moottoritien autoilijoille. Kyllä. Kalusta kesä.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-3301154619395566542007-02-28T07:32:00.000+02:002007-02-28T07:38:32.556+02:00B-kok.Noniin, taalla sita ollaan, Bangkokissa. Huomenna illalla lennan, joten tassa pitaa viela keksia jonkin verran tekemista. Asun suuren MBK-ostoskeskuksen kupeessa, ja olenkin viettanyt aikaani taalla ostoskeskuksessa enemman kuin tarpeeksi. Taalla on kaikkea mita voi tarvita: leffateatteri, keilahalli, netti, ruokaa, ja paljon paljon ostettavaa.<br /><br />Kavin tanaan Khao San Roadilla, mika on Bangkokin reppureissaajakeskus. Odotin jotain Delhin Pahar Ganjin tapaista, mutta Khao San olikin aika siisti paikka. Muutenkin Bangkok on paljon parempi mesta kuin osasin odottaa. Delhiin verrattuna tama on siisti, suht turvallinen ja mukava kaupunki. Liikenne on sujuvaa eika kerjalaisia nay juuri lainkaan.<br /><br />Huomenna joudun jattamaan ihanan ilmastoidun hotellihuoneenki klo 12, ja lentoni lahtee vasta 23.45 eli tulee pitka paiva. Taidan tulla takas nettiin ja ehka kattoa jonkun leffan. Kyllahan sen ajan saa kulumaan, tavalla tai toisella.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-34365556053939154702007-02-21T12:46:00.000+02:002007-02-21T13:06:34.472+02:00Maitojuna kutsuu.<span style="color: rgb(0, 0, 0);font-family:arial;font-size:100%;" >Sain sittenkin lennon vaihdettua. Tulen Suomeen kaksi viikkoa suunniteltua aiemmin eli perjantaina 2.3. Lenn</span><span style=";font-family:arial;font-size:100%;" >än Istanbulin kautta, mahtaa tulla mielenkiintoiset 5,5 tuntia paikallisella lentokentällä. Lennon vaihtaminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä (ja rahaa), mutta eilen sain sen vihdoin onnistumaan. Olen Koh Taolla vielä sunnuntaihin asti, sitten otan laivan Samuille, missä olen yhden yon. Maanantaina lennän Bangkokiin ja olen siellä kolme yotä. Odotan innolla varaamaani huonetta, jossa pitäisi olla ilmastointi ja lämmin vesi. Luksusta!</span><span style="color: rgb(0, 0, 0);font-family:arial;font-size:100%;" ><br /><br />En ole koskaan ennen jätt</span><span style=";font-family:arial;font-size:100%;" >änyt reissua kesken, ja monet kai pitävät minua jonkinlaisena ikuisena reissaajana, joten tämä tuntuu melkein nololta. Mutta pää pystyssä täältä kotiin tullaan. Matka ei ole ollut täysi pettymys, enkä todellakaan kadu että tuli lähdettyä. Olisin vaan ehkä voinut harkita matkan kestoa hieman tarkemmin... Olen saanut aurinkoa, rentoutunut, sukeltanut, saanut uuden ystävän, lukenut ja voinut hyvin.<br /><br />Joskus pitää kai mennä maapallon toiselle puolelle ymmärtääkseen että kaikki mitä tarvitsee onkin juuri tässä.<br /><br /><br />Loppuun vielä Tove Janssonin nerokas toteamus: "Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään."</span><small><span style="color: rgb(43, 117, 45);"><span style="font-size:100%;"><span style="color: rgb(0, 0, 0);font-family:arial;" ></span></span><br /></span></small>TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-86244095345075671442007-02-17T11:33:00.000+02:002007-02-17T11:43:14.267+02:00Thai-hierontaa (oikeesti)Minulla on uusi harrastus. Käyn hieronnassa. Eikä se ole mitä tahansa hierontaa vaan Thai-hierontaa. Olen nyt käynyt kolmesti käsittelyssä, ja joka kerta minua kummastuttaa muutama seikka: polvien sively, nivusten painaminen, sormien ja varpaiden nivelien naksauttelu, luunapit korville sekä kaksoisleuan heilutus.<br /><br />Nämä seikat kun unohtaa niin kokemus on kerrassaan miellyttävä. Olen ollut joka kerta ainoa asiakas, joten hierontapaikassa on mukavan hiljaista. Hierojat ovat taitavia, joskaan eivät kovin vahvoja, tyttojä. Hieronnan päätteeksi saa kupillisen ihanaa inkivääriteetä.<br /><br />Muuten elämä Thaimaassa jatkuu samaan rauhalliseen tahtiin. En saanut lentoa vaihdettua joten reissua on jäljellä noin 4 viikkoa.<br /><br />Olkaahan ihmisiksi.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-53338752353029083162007-02-11T05:56:00.000+02:002007-02-11T05:54:18.756+02:00Rehellisesti sanottuna.Olen pitkästynyt.<br /><br />Tää paikka ei oikein vastaa mun odotuksia. Edellisen kerran reissasin Afrikassa, ja siellä oli mielestäni paljon mukavampi yleisfiilis. Ihmisiin oli helppo tutustua ja tekemistä riitti. Täällä ei ole tekemistä, eikä ihmisiin ole helppo tutustua. Paikalliset eivät osaa montaakaan sanaa englantia ja reppureissaajat pysyttelevät omissa porukoissaan. Onneks mulla on sentään Sara seuranani.<br /><br />Minua ahdistaa todella paljon semmoinen asia, että täällä ollessani tunnen itseni kolonialistiksi. Ainakin tämä saari tuntuu olevan länsimaalaisten, vanhempiensa rahoilla matkustavien, super-coolien reppureissaajien valloittama. Paikallisia näkee vain kauppojen kassoilla ja ravintoloissa siivoojina. Koko ranta on rakennettu täyteen bungaloweja, joissa nämä hemmotellut kakarat voivat kuunnella amerikkalaista musiikkia, vertailla tatuointejaan ja kummallisia kampauksiaan, juoda paikallista olutta (sentään jotain paikallista!) ja polttaa pilveä. Karkeasti ajatellen tämä paikka ei varmaan eroa paljoakaan Kanarian saarista tai muista massaturismikohteista, joita nämä "todelliset reissaajat" välttelevät viimeiseen asti.<br /><br />Kulutan päiväni lähinnä lueskellen ja sudokuja tehden. Ruokailut katkaisevat laiskottelun mukavasti ja rytmittävät päivää, samoin muutaman kerran viikossa tekemäni sukellukset. Niin, sukellukset. Hmm... mitenkähän tämän muotoilisi. Olen ehkä sukeltanut liikaa liian hienoissa paikoissa ja nähnyt liian monta upeaa merenelävää. Olen nyt tehnyt täällä 4 sukellusta, ja ainoa mieleenpainuva asia on ollut se että viime sukelluksella minua pissatti ihan kauheesti ja pelkäsin että rakko räjähtää. Riutoista ja kalojen runsaudesta näkee, että täällä on liikaa sukeltajia. Mutta onhan se sukeltaminen kyllä mukavaa puuhaa, sitä en kiellä. Minulla vaan on nyt niin paljon aikaa jäljellä, etten yksinkertaisesti voi enkä halua sukeltaa joka päivä. En edes joka toinen päivä.<br /><br />Ja tämä kaikki johtaa pitkästymiseen. Laiskottelussa on omat upeat puolensa. On ihanaa makoilla kämpillä ja lueskella, mennä syomään kun on nälkä, uida kun tulee kuuma, nukkua kun nukuttaa. Mutta ei muutamaa viikkoa pidempään. Muutaman laiskotteluviikon jälkeen alkaa kaivata jotain JäRKEVää tekemistä. Eilen aloin tosissani pohtia mitä oikein täällä teen. Alun perin suunnittelin paljon pidempää reissua. Minun piti lähteä Suomesta loka-marraskuussa ja olla poissa noin 5 kuukautta. Mutta sitten tyot jatkui ja tuli maha- ja selkävaivoja ja avoliittoja ja kaiken maailman hidasteita. Jos olisin reissussa 5 kuukautta, minun olisi helppoa loytää toitä ja saada siten aikani kulumaan. Kun sitten lopulta päätin varata lennot, valitsin lähtopäiväksi ensimmäisen mahdollisen päivän. Paluupäivän halusin olevan maaliskuussa, koska toivon voivani aloittaa tyot huhtikuun alussa. Niin reissun pituudeksi tuli sitten 6,5 viikkoa. Se on liian pitkä aika lomailuun, mutta liian lyhyt aika siihen että loytäisi periltä toitä.<br /><br />6,5 viikkoa saisi tietenkin kulumaan suhteellisen helposti, jos reissaisi ympäri Thaimaata ja kävisi katsomassa nähtävyyksiä jne. Minulla on siihen tarkoitukseen aivan liian paljon tavaraa (mm. sukelluskamat) ja aivan liian pieni budjetti. Myos motivaatiossa on toivomisen varaa. Ei minua välttämättä kiinnosta nähdä Thaimaan jokaista nurkkaa. Oikeastaan ollenkaan. Ja täällä minulla on sentään Sara, jonka kanssa voidaan iltaisin hopotellä ja pelailla korttia. On mukavaa kun illallisseura on jokin muu kuin kirja.<br /><br />Viisas tätini sanoi joskus että Liisa osaa aina yllättää. Nyt se yllätys tulee:<br /><br />Tulin tänään nettiin muuttaakseni paluulentoni viikkoa aikaisemmaksi. Unohdin kuitenkin pankkikortin kämpille, joten teen muutoksen huomenna.<br /><br />Nyt tuntuu että tämä on valivali-viesti. Huomasin jo Suomessa että minulla on paha tapa kaivaa asioiden negatiiviset puolet esiin ja valittaa joka asiasta. Tsemppaanpa nyt hetken ja listaan tähän reissun/Thaimaan/Koh Taon positiivisia puolia:<br /><br />aurinko paistaa<br />hedelmämehut on hyviä<br />paikalliset on mukavan hiljaisia, eivat tyrkytä tai ahdistele<br />sukellusfirmassa tyoskentelee poika joka näyttää koiranpennulta<br />osaan ajaa skootteria<br />laiskottelu<br />menen tänään hierontaan<br />olen välttynyt pahimmalta ripuliltaTigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1170841237002175642007-02-07T11:35:00.000+02:002007-02-07T11:41:29.610+02:00HyttysiaViime postaukseni jalkeen ei oo tapahtunu paljonkaan. Kaytiin sunnuntaina sukeltamassa ja sitten maanantaina muutettiin tonne vahan hiljasempaan ja rauhallisempaan paikkaan. Sukellus oli ihan jees, vaikka nakyvyys olikin todella surkea. Taalla enemman sukeltaneet vakuutti etta olosuhteet on normaalisti paremmat, joten aion sukeltaa jatkossakin. En ehka ihan joka paiva mutta jos edes joka viikko. Katsotaan nyt miten saan aikani muuten kulumaan.<br /><br />Nyt alan jo hieman rentoutua enka oo enaa niin kyllastynyt ku alussa. Lueskelen kirjoja, teen sudokuja, syon ja pelaan korttia. Elama ei siis paljoakaan poikkea Suomi-elamasta, ainoa ero lienee se etta taalla on 30 astetta PLUSSAA. Ja taalla on hyttysia. Paljon. Etenkin tuolla meidan uudessa kodissa. Mutta onneksi on myos tiikerisalvaa.<br /><br />Heh.<br /><br />Noniin, kiitan ja kuittaan taas.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1170480436075518642007-02-03T07:22:00.000+02:002007-02-03T07:27:16.086+02:00SaaristolaiselamaaTaalla sita ollaan, Koh Taolla. Matka tanne sujui mukavasti, vaikka jetlag ja muu reissuvasymys vahan vaivaakin. Treffasin Saran (ruotsalainen tuttava, ollaan tavattu pari kertaa aiemmin) taalla ja nyt asutaan samassa bungalowissa. Oon kyselly sukellusduuneja jonkin verran mut en mitenkaan aktiivisesti. Pariin paikkaan oon jattany puhelinnumeroni ja sanonu etta jos sattuvat joku paiva tarvitsemaan Divemasteria niin pistavat soitellen. Toisaalta olis ihan mukava ihan vaan olla, mutta katsotaan nyt. Huomenna mennaan varmaan Saran kanssa sukeltamaan, vahan jannittaa miten flunssat ja muut vaikuttaa. Ja edellisesta sukelluksestakin on vuosi aikaa, joten pitaa ottaa ihan rauhallisesti.<br /><br />Nyt meen viela tsekkaamaan taman kylan suomalaisen sukellusfirman (eivat olleet paikalla kun toissapaivana kavaisin) ja katson mita tapahtuu.<br /><br />Mun numero Thaimaassa on +66878141092 jos tuleepi jotain asiaa.<br /><br />Toivottavasti Suomessakin paistaa aurinko etteka jaady siella.<br />Ja Pete, toivottavasti koti ei tunnu liian tyhjalta ilman tata sottapyttya...<br /><br />Noniin, taalta tahan.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1170150283431076822007-01-30T11:40:00.000+02:002007-01-30T11:44:43.440+02:00Matkaan lähdenNoniin, suuri päivä on koittanut. Tänään lähden ThaimaaHAN.<br /><br />Lento Bangkokiin lähtee 23.50 ja saavun perille huomenna iltapäivällä paikallista aikaa. Sieltä yritän saada lennon Koh Samuille saman tien. Samuilta jatkan edelleen Koh Taolle, minne sitten varmaan jään vähän pidemmäksi aikaa.<br /><br />Avasin tämän blogin alunperin siksi, että voisin pitää jonkinlaista julkista matkapäiväkirjaa ja välttyisin ryhmäsähköpostien lähettämiseltä. Tämä olkoon siis matkapäiväkirjan ensimmäinen pätkä, silvuplee.<br /><br />Eli jos reissutunnelmat kiinnostaa niin tsekkailkaa tätä sivua, koitan päivittää kuulumisia mahdollisimman usein.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1167743303637089232007-01-02T15:01:00.000+02:002007-01-02T15:08:23.666+02:00Maahan vai Maaseen?Grrr... Sisäinen kielipoliisini on nyt saanut tarpeekseen.<br /><br />Varasin itselleni lennot Bangkokiin ja odottelen lähtöä innolla. Sukellusta, palmuja, ehkä riippumatto... Kuitenkin lähtösuunnitelmiani varjostaa eräs ärsyttävä seikka. Joka kerta kun mainitsen asiasta jollekin tuttavalleni, saan saman vastauksen: "Ai Thaimaaseen, siel on varmaan lämmin jne jne" Vastaan aina että "lähden ThaimaaHAN kylmää pakoon ja on tietenkin mukavaa saada aurinkoa jne jne". Ei vaikutusta, vaan seuraavan kerran tavatessamme ihminen kysyy minulta että "millon sä olitkaan sinne Thaimaaseen menossa?"<br /><br />Siis. Yrittäkäähän hyvät ihmiset että Thaimaa on MAA, jossa asustelee Thai-niminen kansa. Thai-maa. Onhan olemassa esimerkiksi Swazimaa, eikä kukaan kuitenkaan ole menossa "Swazimaaseen".<br /><br />Vielä kerran, kaikki yhdessä, yy kaa koo nyt: THAI-MAA-HAN.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1165393016827522612006-12-06T10:07:00.000+02:002006-12-14T06:18:05.506+02:00Avioliitto tappaa seksin?Alakerrassani asuu pariskunta, joka harrastaa äänekästä seksiä. Siis todella äänekästä. Niin äänekästä, että yläkerrassa ei saa nukuttua session aikana. Kello 22.30 verhot kolisevat kiinni ja sitten alkaa huuto ja voihkina, joka loppuu noin kello 22.50. Sama toistuu tasaiseen tahtiin joka toinen päivä.<br /><br />Pariskunnan ovessa luki aiemmin "Möttönen Carcia" (nimet muutettu). Pari viikkoa sitten nimi Möttönen poistui ovesta, jäljelle jäi vain Carcia. Molemmat asuvat siellä edelleen, olen törmännyt heihin rappukäytävässä (tirskahtelen aina kun näin käy).<br /><br />Nimenmuutoksen jälkeen seksiääniä ei ole kuulunut. Pari päivää muutoksen jälkeen alakerrasta kuului hyväntuulista juttelua ja naurua, sen jälkeen lähes joka ilta riitelyä, äänekästä sellaista.<br /><br />Olisikohan Möttöselle ja Carcialle käynyt samoin kuin Salkkareiden Sallalle ja Tuomolle...<br /><br />Nimimerkillä: "Kyttääjä"<br /><br /><br />EDIT 14.12.06: Toissapäivänä alkoi tapahtua. Illalla sain taas kuunnella perinteiset seksisessiot (tosin volyymi oli tällä kertaa huomattavasti alhaisempi) ja eilen sitten huomasin oven nimikyltin palanneen ennalleen. Möttönen ja Carcia tekivät sovinnon?TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1162122400000313452006-10-29T13:41:00.000+02:002006-10-29T22:31:36.173+02:00MahahaavaSeuraavan neljän viikon aikana pitää ehdottomasti välttää seuraavia:<br />- tupakointi (no enpä kyllä polta edes)<br />- kahvi (onneks lopetin sen jo pari viikkoa sitten)<br />- alkoholi (maistuis kyllä toisinaan)<br />- rasvainen ruoka (töissä ei muuta olekaan)<br />- särkylääkkeet (niska on jumissa mutta hoidetaan nyt tämä maha ensin)<br />- kaikki muukin semmoinen joka voi ärsyttää mahaa, esim hiilihappo, mandariinit...<br /><br />Onpa taas kivaa.<br /><br />Tuntuu siltä että nää mun kirjotukset on enemmän tai vähemmän valituksia. Ei voi mitään.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1161935463546477742006-10-27T10:49:00.000+03:002006-10-27T10:51:03.560+03:00Prosentit- Tällä ripsivärillä saat jopa 37 % tuuheammat ripset<br />- Siteessä on 26 % enemmän imukykyä<br />- 60 % enemmän kauraa!!<br />- 53 % säkenöivämpi katse!!!!!<br /><br />Kuka näitä oikeasti uskoo? Miksi juuri prosentit?<br />Jossain kasvorasvassa on sentään mukana Q10 ja R.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1156149663361421002006-08-21T11:34:00.000+03:002006-08-21T11:41:03.373+03:00IdoleistaOlen joskus ollut kovakin fani. Nuoruuden idoleistani tähän päivään asti on säilynyt Dingo. Nuorempana fanitus oli jännää, ja aivan superjännää oli saada tavata idolinsa. Vuosien varrella olen tavannut Neumannin ja muutkin idolini niin monesti, että siitä on mennyt hohto pois. Pari vuotta sitten törmäsin eteläafrikkalaisessa ostoskeskuksessa Nicholas Cageen ja kohautin vain olkiani; "Ihminen sekin vain on."<br /><br />Luulin jo päässeeni kaikesta fanituksesta eroon, kunnes toissaviikolla tapasin työn merkeissä erään lapsuuden sankarini. Matti Ranin tuli vaimonsa kanssa risteilylle. Olen katsonut Komisario Palmuja lapsesta saakka, ja osaan vieläkin kaikki repliikit ulkoa. Nyt herra Raninin tavatessani se vanha sisäinen fani nosti päätään, ja huomasin taas ajattelevani tuttuja asioita. "Ihanaa se puhui mulle, ehkä se haluaakin tutustua juuri minuun..." Soitin jopa äidille ja kehuin tavanneeni Raninin. Illalla kotiin päästyäni laitoin Kaasua, Komisario Palmun pyörimään ja huokailin.<br /><br />Ehkä kaikki kaunis ei olekaan vielä kadotettua.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1151942727612084992006-07-03T18:58:00.000+03:002006-07-03T19:05:27.646+03:00Sairaslomalta päivää.Noniin, sitä on sitten meikäläinen elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla. Hyppäsin lauantaina laivasta laituriin laittamaan köysiä kiinni. Alastulossa niskassa vihlaisi, ja parin tunnin päästä koko yläselkä ja hartiat oli jo jumissa, pää ei kääntynyt ja tuska oli melkoinen. Jätin sunnuntain työvuoron suosiolla tekemättä, ja tänään painuin lääkäriin hakemaan reseptejä ja saikkua. Nyt olen sitten ainakin torstaihin asti vaihtopenkillä.<br /><br />On se kummallista, miten sairaus iskee kunnolla kiinni jos sen antaa iskeä. Huomaan ajattelevani kipeää niskaani lähes lakkaamatta, mikä tekee kivusta entistä tuskallisempaa. Sitten jos teenkin jotain kivaa ja unohdan kivun hetkeksi, minut valtaa huono omatunto. Sairaslomalla kun pitäisi olla työkyvyttömänä ja kärsiä ja tuskailla.<br /><br />Vaan loma se on sairaslomakin, ja se tulee käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Ulkona on helle, ja minä keskityn sopivan sohva-asennon etsimiseen ja leffojen katseluun.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1149232856322491882006-06-02T10:16:00.000+03:002006-06-02T10:20:56.333+03:00TyökuulumisiaEnpä ole hetkeen päässyt kirjoittelemaan tänne mitään. Tähän on olemassa varsin hyvä syy, nimittäin työ. Pikaiset kuulumiset tässä nyt sitten...<br /><br />Olen nyt kolmisen viikkoa myynyt lippuja, hoidellut köysiä, opastanut, siivoillut, syönyt ravintolaruokaa ja opiskellut merenkulun alkeita. Kesätyönä kansimiehen hommat sopivat minulle erittäin hyvin, vaikka päivät ovatkin välillä pitkiä. Tästä saa arvokasta kokemusta, merimaileja (merenkulun jatko-opintoja varten), rahaa ja elopainoa.<br /><br />Kesähommelit jatkunevat syyskuun lopulle. Odottelen viileneviä iltoja ja pakkasöitä, sitten pakkaan vähät kamani ja lähden lämpimään.<br /><br />Helsingissä majailevat/vierailevat lukijat, tervetuloa risteilylle!TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1146826223855449582006-05-05T13:40:00.000+03:002006-05-05T13:52:14.643+03:00Jotain unohtui.Olen jo varmaan kuukauden ajan ollut yli-innoissani keväästä, valoisuudesta ja lämmöstä. Ihmiset tuntuvat heränneen talviuniltaan, naapurit juttelevat ja Aurajoen rannassa näkyy ihmisiä pussikaljoittelemassa. Kaikki tuntui niin ihanalta ja mukavalta ja kauniilta...<br /><br />...kunnes se iski. Siitepölyallergia. Viikon verran olen niistänyt, aivastanut ja niistänyt taas. Oireet tuntuvat päivä päivältä pahenevan, kun kaikki maailman koivut viettävät orgioita. Päänsärky, jatkuva väsymys, kurkkukipu, silmien kutina, kaulan kutina, koko kropan kutina. Pari viikkoa sitten vallalla ollut energisyyteni on tipotiessään, nyt vain nukun sisällä ja odotan ilmaa puhdistavaa rankkasadetta.<br /><br />Aikaisempina vuosina olen käyttänyt antihistamiineja, mutta ne väsyttivät niin paljon että jätin ne pari vuotta sitten pois. Tänään sain tarpeekseni niistämisestä, luovutin ja pyöräilin - tukehtumiskuoleman uhallakin - apteekkiin ostamaan troppeja. Ja kappas vaan, kymmenen päivän satsi antihistamiinia maksaa viisi euroa! Kuukaudessa tämä tekee 15 euroa. Kuukauden setti silmätippoja maksoi kymmenen euroa. Jos oireet jatkuvat koko kesän, kuluiksi tulee lähemmäs sata euroa. Tämä on pitkä penni opiskelijan budjetissa. Lisäksi kaikissa apteekin valikoiman allergialääkkeissä on laktoosia, mikä ei minun kaltaiseni maitovammaisen kannalta ole ensinkään mukava juttu. Pistää ahistamaan. Atshiihh.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1145999157843126922006-04-25T23:48:00.000+03:002006-04-26T00:05:57.856+03:00Uutinen, joka pysäytti.Eilen tiistaina 24.4.2006 noin klo 19.15 paikallista aikaa räjähti Egyptissä, Dahabin keskustassa kolme pommia tappaen parisenkymmentä ihmistä ja haavoittaen yli sataa. Räjähdykset tapahtuivat ravintoloiden ja kaupan ulkopuolella kiireiseen aikaan, jolloin oli paljon ihmisiä liikkeellä.<br /><br />Näitä vastaavia uutisia kuulee usein, mutta tällä kertaa uutinen pysäytti.<br /><br />Olin ystäväni EmmaLin kanssa Dahabissa helmikuun alussa, ja tunnen hyvin räjähdysalueen. Kävimme syömässä molemmissa iskun kohteeksi joutuneissa ravintoloissa, ja ostimme karkkia ja banaaneita räjäytetystä kaupasta. Uutiskuvien mukaan näyttäisi siltä, että suuri osa matkalla tutuksi tulleista rihkamakaupoista ja mehubaareista on perusteellisen remontin tarpeessa, samoin käyttämämme sukellusliike ja ilmeisesti myös hotelli, jossa asuimme. Meille Dahab oli turvallinen ja mukava paikka, missä ei tarvinnut tuntea oloaan uhatuksi edes öiseen aikaan. Tunnelma oli rento, eikä massaturismista ollut tietoakaan. Kadulla ja kuppiloissa kohtasimme pitkäaikaistravellereita ja sukeltajia, rauhaa rakastavia ihmisiä.<br /><br />Uutisen teki erityisen järkyttäväksi se, että minulla on ystäviä Dahabissa. Olen luonnollisesti surullinen koko kylän ja kaikkien kuolleiden puolesta, mutta ensimmäinen ajatus uutisen kuultuani olivat ystäväni. Tekstasinkin saman tien Aymanille, jonka kanssa sukelsimme viikon, sekä Benille, vanhalle Afrikka-ystävälleni. Ayman vastasi saman tien olevansa kunnossa, vaikka sukelluskauppa kärsikin pahoja vaurioita. Benin viesti ei mennyt perille. Yritin soittaa, puhelin on pois päältä. Tapauksesta on nyt kulunut hieman yli vuorokausi eikä Benin puhelin edelleenkään vastaa. Lähetin sähköpostia, eikä vastausta ole kuulunut.<br /><br />Epätietoisuus on kiduttava tunne, vaikka sisimmässäni tiedänkin kaiken olevan hyvin. Ben ja hänen vaimonsa Viv pyörittävät Dahabissa sukellusliikettä, eikä aivan sen lähellä räjähtänyt. Tuohon kellonaikaan Ben ja Viv olivat luultavasti vielä töissä. Uutisraporttien mukaan kuolleiden joukossa ei ollut brittejä. Vaikka järki sanoo heidän olevan kunnossa, mieleen hiipii silti synkkiä ajatuksia... Tässä tilanteessa ei voi kuitenkaan muuta kuin odottaa uutisia. Kaikki on varmasti ihan hyvin.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1145397927810742992006-04-19T00:55:00.000+03:002006-04-23T16:46:30.913+03:00Mä täytän tänään 25.Neljännesvuosisata on nyt sitten tullut tämän maan kamaralla kuljeksittua. Olen näiden elämäni 25 ensimmäisen vuoden aikana kokenut ja saavuttanut vaikka mitä, ja listaanpa tässä nyt joitain niin hyvistä kuin pahoistakin saavutuksistani:<br /><br />25 vuodessa olen...<br />- kasvanut metrin ja lihonut kuutisenkymmentä kiloa<br />- ollut koulussa 17 vuotta<br />- suorittanut AB-ajokortin<br />- polttanut sikarin<br />- kirjoittanut ylioppilaaksi<br />- suorittanut korkeakoulututkinnon ja kaksi ammattitutkintoa<br />- valvonut kolme vuorokautta putkeen<br />- nukkunut 24 h yhteen menoon<br />- viettänyt aikaa neljällä mantereella, 25 eri maassa<br />- nähnyt miekkavalaan<br />- nähnyt tiikerin<br />- nähnyt Nicholas Cagen<br />- ratsastanut elefantilla ja kamelilla<br />- uinut kahdessa eri valtameressä<br />- fanittanut, ja tavannut idolini<br />- nähnyt formulakisan livenä<br />- harrastanut koskenlaskua<br />- tappanut linnun ja kissan<br />- oppinut kävelemään, uimaan ja pyöräilemään<br />- oppinut puhumaan useita kieliä<br />- ollut leikkauksessa, kahdesti<br />- oivaltanut elämän tarkoituksen useasti, aina erilaisena<br />- ottanut lävistyksiä ja tatuointeja<br />- ollut 4 häissä ja 2 hautajaisissa<br />- tanssinut pöydillä<br />- uinut avannossa<br />- viettänyt yhteensä noin viikon veden alla<br />- lyönyt miestä avokämmenellä kasvoihin, leffatyyliin<br /><br />Toivottavasti seuraavat 25 vuotta tuovat mukanaan paljon uutta. Tavoitteet on nopeasti listattu:<br />- suorittaa sukelluskouluttajan tutkinto<br />- saada opintolaina maksettua<br />- suorittaa FM-tutkinto<br /><br />Loppuun vielä lainaus Lampaansyöjistä:<br />"Valtteri myönsi Sepen olevan kuta kuinkin oikeassa. Molemmat tulivat siihen johtopäätökseen, ettei ollut aihetta liian aikaisin murehtia huomisesta. Antaahan tien polveilla, tapahtumien tulla ja mennä. Kyllä asiat aina järjestyvät."TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1144930014021984742006-04-13T13:26:00.000+03:002006-04-13T15:06:54.073+03:00Joskus osasin kirjoittaaMainitsin Annan blogissa, että kaipaan kouluaineiden kirjoittamista. Julkaisenpa tässä nyt sitten erään vanhan aineeni, lyhentämättömänä ja kaikkine kirjoitusvirheineen. Kirjoittanut Liisa, 7A.<br /><br />Ihmelääke<br /><br />Olipa kerran eräs kaukainen maa, jonka hallitsija oli hyväntahtoinen kuningas. Kuninkaan vaimo oli kuollut jo kauan ennen hänen tyttäriensä syntymää. Niin, hänellä oli kaikenkaikkiaan seitsemän tytärtä eikä yhtään poikaa. Tyttäret leikkivät kaiket päivät linnan puutarhassa. He viihtyivät hyvin yhdessä, sillä heillä oli toisiinsa nähden vain vuosi ikäeroa. Siis, vanhin tytär, Samantha oli 19 vuotta, Melissa oli 18 vuotta, Julia oli 17 vuotta, Melinda oli 16 vuotta, Janina oli 15 vuotta, Miranda oli 14 vuotta ja nuorin, Jasmine oli 13 vuotta.<br /><br />Eräänä päivänä kuninkaan ollessa päiväkävelyllä yhden tammen takaa esiin pomppasi pieni kääpiö, joka sanoi: "Tiesitkö, ettet elä enää kauan? Sinun tulisi jo päättää, kenelle tyttäristäsi jätät valtakuntasi, kun lähtö tulee!" Tästä kuningas tuli hyvin mietteliääksi ja jatkoi matkaansa itsekseen mumisten: "Kenelle minä oikein jättäisin valtakuntani? Päätös on niin vaikea. Samantha on kaikista vanhin, Melissa on vastuuntuntoisin, Julia on lempein, Melinda on eläinrakkain, Janina on lapsirakkain, Mirandalla on eniten liikemieskykyjä ja Jasmine... niin, Jasmine on kultaisin. Voi minua miesraukkaa!"<br /><br />Hän oli miettiessään tullut linnan puutarhaan ja näki tyttäriensä leikkivän hippaa. Sitten hän keksi idean. Hän pyysi tyttärensä linnan saliin. Tyttäret istuivat hänen ympärilleen ja olivat yhtä kysymysmerkkiä. Kuningas sanoi heille: "Olen kuullut luotettavalta taholta, etten elä enää kauaa. Näin ollen minun pitäisi päättää, kelle teistä jätän valtakuntani. Päätös olisi vaikea, mutta olen keksinyt tavan, jolla päätös helpottuu. Kuunnelkaahan, minä lähetän teidät nyt maailmalle. Teidän pitää jokaisen tulla takaisin puolen kuukauden kuluttua, ja kuka teistä tuo minulle matkaltaan arvokkaimman lahjan, saa koko valtakuntani omakseen, kunhan lähdön aika koittaa. Lähtekää matkaan huomenna aamunkoitteessa!"<br /><br />Samantha lähti matkaan iloisin mielin ja itsevarmana. Hän mietti: "Olen meistä vanhin, minulla on siis parhaat mahdollisuudet saada isän valtakunta." Hän hätkähti omaa itsekkyyttään. Hän kulki tietä pitkin pohjoiseen päin. Hän oli kulkenut jo kotvan aikaa ja ehtinyt syömään osan eväistään, kun väsymys alkoi jo painaa. Hän pysähtyi kivelle istumaan ja hengähtämään. Siinä kivellä istuessaan häntä alkoi väsyttää ja hän pani pitkäkseen maantien reunaan.<br /><br />Kun Samantha heräsi, oli jo hämärää ja hän oli keskellä metsää outojen menninkäisten ympäröimänä. Menninkäiset antoivat hänelle peuranlihaa ja kirkasta lähdevettä. Menninkäiset johdattivat Samanthan luolaan pehmeälle olkivuoteelle nukkumaan.<br /><br />Aamulla, kun Samantha heräsi, hän ei muistanut aluksi, missä hän oli. Sitten hän muisti olinpaikkansa ja ihmetteli, missä kaikki menninkäiset olivat. Hän tuli ulos luolasta ja näki maahan kirjoitetun viestin: "Olemme kaivoksella. Käy uimassa ja syö jotakin. Tulemme takaisin illalla. Tuomme sinulle tuomisia." Niinpä hän kävi uimassa ja söi marjoja ja sieniä ja istui illan suussa odottelemaan menninkäisiä. Vähän aikaa istuttuaan hän kuuli iloista rallatusta ja hetken päästä menninkäiset tulivat esiin puiden takaa jokaisella säkki olallaan, etummaisella kaikkein suurin. Menninkäiset tulivat hänen luokseen ja yksi niistä antoi säkkinsä Samanthalle. Menninkäinen sanoi Samanthalle: "Älä avaa tätä säkkiä, ennenkuin poistut metsästä, koska sen sisältö voisi valaista ikuisiksi ajoiksi tämän ihanan hämärän metsän!" Menninkäinen jatkoi: "Nyt sinun pitää lähteä kotiin, mutta et voi mennä sinne suorinta tietä, sillä mahtava lohikäärme on vallannut tien kotiisi. Me neuvomme sinut kotiin. Tule!" Niin Samantha otti säkin olalleen ja lähti seuraamaan menninkäisiä. Menninkäiset johdattivat hänet metsän reunaan ja antoivat hänelle kartan, jossa oli tarkat ohjeet linnalle pääsyä varten. Sitten Samantha avasi säkin ja sen sisällä oli maailman ihanin, suurin ja kirkkain timantti. Hän sulki säkin, otti kartan käteensä, kiitti menninkäisiä timantista ja lähti kohti kotia.<br /><br />Tällä välin Melissa oli myöskin kokenut aikamoisen seikkailun: Hän oli lähtenyt matkaan pirteänä ja iloisena. Hän valitsi etelään johtavan tien. Melissa sai yösijan erään vanhan kutojarouvan luota. Rouva laittoi Melissalle ruokaa ja jutteli samalla: "Sinähän kaunis tyttö olet. Sinullahan voisi olla mahdollisuus siinä kilpailussa..." Melissa innostui: "Missä kilpailussa?" Tähän rouva hihkaisi yllättyneenä: "Etkös sinä ole kuullut sitä juorua, että eräs vanhahko mies on julistanut kilpailun, jossa hän etsii tämän valtakunnan kauneimman neidon ja tämän pitää viettää vuorokausi hänen kanssaan ja tämä tyttö saa palkaksi kultaisen kruunun, jonka tämä ukko on löytänyt joskus nuoruudessaan?" Melissa kiinnostui yhä enemmän ja kyseli rouvalta kaikenlaisia yksityiskohtia kilpailusta ja hän päätti lähteä aamulla vanhan ukon asuinpaikkaa kohti.<br /><br />Aamu tuli ja Melissa lähti talsimaan rouvan ohjeiden avulla. Iltapäivällä Melissa saapui perille kylään, jossa rouva oli kertonut ukkelin asuvan. Hän kyseli kylän asukeilta, missä ukko asui. Hän meni ukon luo ja kertoi, kuka oli ja miksi oli tullut. Ukko otti Melissan oitis kilpailuun mukaan.<br /><br />Kilpailupäivä koitti ja Melissa pärjäsi hyvin ja pääsi kolmen finalistin joukkoon ja tuli... toiseksi! Melissa murtui täysin ja ratkesi ryyppäämään kylän pienessä saluunassa. Aamulla hänellä oli huono olo ja hän itki vanhan ukon ovella. Myöhemmin iltapäivällä Melissa oli edelleen ukon ovella ja edellisen päivän kauneuskilpailun voittaja tuli ulos ukon mökistä kultakruunu päässään ja hän huomasi Melissan ja kysyi: "Mitä sinä itket, tyttökulta?" Melissa vastasi: "Minun piti viedä isälleni kuninkaalle arvokas lahja, ja ajattelin vieväni hänelle tuon kruunun!" Nainen sanoi: "No voi tyttöseni, sinä saat tämän kruunun omaksesi. Minä voin opastaa sinut kotiin. Et voi mennä sitä kautta, mitä tulit, koska suuri lohikäärme on vallannut sen tien. Tule, niin opastan sinut oikealle tielle! Tässä on sinulle kartta." Melissa kiitti ja kumarsi tätä naista ja lähti kiltisti seuraamaan tätä. Vähän matkaa oli jo takana, kun nainen sanoi Melissalle: "Tästä sinun on jatkettava yksin! Hyvää matkaa!" Sitten Melissa lähti tarpomaan iloisena eteenpäin.<br /><br />Julia oli lähtenyt tietä pitkin itään päin. Hän nukkui pari yötä taivasalla. Pian hän saapui merenrannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Julia kuljeskeli satamassa ja kuuli pian eräästä porttikongista äänen: "Psst...kaunis tyttö! Tulehan tänne!" Julia epäröi, mutta meni kuitenkin porttikonkiin epämääräisen äijänkäppyrän luo. Äijä osoittautuikin vanhaksi merimieheksi, jonka tarjosi Julialle vanhaa aarrekarttaa ilmaiseksi. Sehän sopi Julialle mainiosti! Hän otti aarrekartan ja hurmasi erään merimiehen ja pyysi tätä mukaan etsimään aarretta. He lähtivät merelle ja löysivät aarteen eräästä lahdenpoukamasta maahan haudattuna. He jakoivat aarteen puoliksi ja tulivat maihin. Merimies sanoi Julialle: "Minä voin opastaa sinut kotiisi vievälle tielle, mutta et voi mennä takaisin sitä kautta, mistä tulit, sillä hirmuinen lohikäärme on vallannut sen tien." Niin Julia otti aarteen mukaansa ja lähti kohti kotia.<br /><br />Melinda lähti matkaan kohti länttä. Hän tapasi paljon eläimiä ja eläinrakkaaseen tapaansa hän taputteli ja paijaili kaikkia vastaantulevia eläimiä. Hän ratsasti villisikojen ja villihevosten selässä ja ennenkuin huomasikaan, oli jo toisen valtakunnan puolella. Kun Melinda huomasi, että oli jo kaukana kotoa, hän päätti pysähtyä. Hän antoi villihevosen ja villisian palata kotiin, mutta suuteli niitä kumpaakin hyvästiksi.<br /><br />Hän oli saapunut suurehkoon kylään, joka vaikuttu asutulta. Melinda koputti ensimmäisen talon oveen, mutta vastausta ei kuulunut. Hän koputti jokaiseen oveen ja kurkisti ikkunoista, mutta ketään ei näkynyt. Kadutkin olivat tyhjiä lukuunottamatta yhtä kulkukoiraa. Melinda meni koiran luo ja kysyi siltä: "Missä kaikki tämän kylän ihmiset ovat?" Melindan yllätykseksi koira alkoi puhua: "He ovat kaikki mahtavan jättiläisen vankina läheisen vuoren luolassa!"<br /><br />Melinda rupesi kuumeisesti miettimään keinoa ihmisten pelastamiseksi. Hän kävi vuoren juurella katsomassa tilanteen. Jättiläinen seisoi hurjannäköisenä luolan suuaukolla tukkien sen kokonaan.<br /><br />Melinda keksi keinon: Hän löysi melkein joka talosta aseen ja viritti ne riviin jättiläisen suuntaan ja veti langan kaikkien niiden liipasinten kautta ja laukaisi ne kaikki yht'aikaa saaden jättiläisen kuolemaan. Ihmiset pääsivät vapaiksi luolasta.<br /><br />Noiden ihmisten joukossa oli myös valtakunnan prinssi, joka halusi kiittää Melindaa lahjoittamalla tälle kaksi hevosta ja kultavaunut. Melinda otti lahjat vastaan ja meinasi lähteä kotiinsa, mutta huomasi, ettei tiennyt tietä. Prinssi tarjoutui apuun sanoen: "Minä voin opastaa sinut kotiisi vievälle tielle, mutta et voi palata samaa tietä, kuin tulit, sillä sen tien on vallannut hirmuinen lohikäärme." Niinpä Melinda otti hevoset ja valjasti ne kultavaunujen eteen. Sitten hän kiipesi vaunuihin ja otti ohjakset käsiinsä ja lähti prinssin osoittamaan suuntaan.<br /><br />Janina oli lähtenyt nauravaisena kaakkoon päin. Hän törmäsi matkallaan eväsretkellä olevaan perheeseen. Perheen lapset pitivät Janinasta kovasti ja perheen vanhemmat pyysivät illalla häntä tulemaan heidän mukanaan kylään, jossa he asuivat. Janina lähti perheen mukaan ajatellen samalla saavansa yösijan. Perillä perhe sanoi Janinalle, että hänen nukkumapaikkansa olisi navetanylisillä perheen sukulaispojan vieressä. Janina viihtyi perheen luona hyvin ja hän oli ystävystynyt perheen sukulaispoikaan, joka oli hänen kanssaan samanikäinen. Kuinka ollakaan, parin päivän kuluttua Janina huomasi kantavansa lasta.<br /><br />Janina päätti lähteä kotiin päin. Mukavan perheen sukulaispoika lähti saattamaan häntä sanoen: "Näytän sinulle tien, jota myöden pääset kotiin, sillä et voi palata samaa kautta, mistä tulit, koska sen tien on vallannut karmaiseva lohikäärme!" Janina ja toinen pikkusielu lähtivät kohti kotia.<br /><br />Miranda oli lähtenyt kulkemaan koilliseen päin. Hän kulki metsien ja laaksojen halki kunnes saapui kaukaiseen maahan, jonka nimi oli Ersastan. Ersastanin hallitsija oli mies, jota kutsuttiin sulttaaniksi. Sulttaanin nimi oli Euna. Miranda kierteli Ersastanin pääkaupungissa, Elmolassa. Hän meni sisään erääseen vaatekauppaan. Hän meni sovittamaan eräitä housuja sovituskoppiin. Sovituskopissa olikin kaksi rotevaa miestä, jotka tukkivat Mirandan suun ja sitoivat hänet. Miehet veivät Mirandan sulttaanin palatsiin. Palatsissa Mirandan ylle puettiin läpikuultavista harsoista koostuva puku ja hänet vietiin toisten samanlailla pukeutuneiden naisten seuraan. Naisten seurassa oli myös muutamia miehiä, eunukkeja, kuten muut naiset sanoivat. Miranda oli joutunut haaremiin.<br /><br />Muut naiset olivat paljon vanhempia, kuin Miranda. Hänhän oli vasta 14-vuotias. Seuraavana päivänä eräs Mirandaa vanhempi nainen veti Mirandan sivummalle ja sanoi hänelle: "Minua säälittää, kun joku joutuu noin nuorena haaremiin. Taidanpa auttaa sinut pakoon. Katsos, tuo matto tuolla, se on lentävämatto. Otat vain sen, menet ikkunan luo, istut matolle ja sanot: 'Lennä, matto, lennä!' ja matto lennättää sinut kotiin!"<br /><br />Miranda päätti kokeilla mattotemppua seuraavana yönä, kun kaikki nukkuivat. Hän hiipi maton luo ja nappasi sen kainaloonsa. Sitten hän hiipi avoimen ikkunan luo, istui matolle ja kuiskasi: "Lennä, matto, lennä" ja matto lähti kiidättämään Mirandaa kohti hänen isänsä kuningaskuntaa, kotia.<br /><br />Tyttäristä nuorin, Jasmine nimeltään, lähti kohti luodetta vievää tietä pitkin. Hän kulki poikki purojen, metsien, laaksojen ja kukkuloitten. Puroista kulkiessa hänen jalkansa kastuivat ja hänelle tuli flunssa. Eräässä metsässä Jasmine näki mökin. Hän tuumasi: "Tuossapa minulle oiva yösija. Olenkin nukkunut monta yötä taivasalla!" Jasmine kiiruhti mökkiä kohti. Hän kolkutti oveen. Ei vastausta.<br /><br />Hän avasi oven nopeasti ja samalla oven takana olleet ainekset lensivät kaaressa suureen, mustaan pataan. Jasmine säikähti, kun padasta alkoi kuulua poreilua ja sieltä nousi höyryä. Hän kurkisti pataan: siellä oli sinisenvihertävää litkua, joka tuoksui fantastiselta. Hän päätti maistaa ihan pikkuisen vain. Hän työnsi sormensa litkuun ja maistoi sitä ja HUMPS! Flunssa oli poissa!<br /><br />Jasmine sai idean: hän veisi isälleen muutaman pullollisen tuota ihmelääkettä. Hän ei ollut aiemmin ehtinyt katsoa ympärilleen, mutta nyt katsellessaan hän huomasi tulleensa noidan tai velhon mökkiin. Joka paikassa roikkui hämähäkinseittejä.<br /><br />Ovelta kuului ääntä ja Jasmine pujahti padan taakse piiloon. Vanha, köyryselkäinen akka tuli sisään. Jasmine tajusi tämän noidaksi. Akka mutisi puoliksi itsekseen: "Joku on käynyt täällä. Voisin vaikka vannoa, että jätin lepakonkynnet, sammakonkorvat, sisiliskonsyljen, käärmeensuomut, vampyyrin silmät ja Aki Sirkesalon pikkusormen tähän oven eteen." Sitten noita alkoi tutkia, oliko hänen mökistään varastettu jotakin. Hän tuli padan luo ja kurkisti sisään. Jasmine pidätti hengitystään. Noita työnsi sormensa sinisenvihertävään liejuun ja maistoi. Ja HUMPS! Noidan kaikki atsmat, kolotukset ja kutkutukset olivat poissa. Noita otti hyllystään pullon, laittoi ihmelääkettä siihen ja lähti ilosta hihkuen pois mökistä.<br /><br />Jasmine uskalsi hetken päästä tulla pois piilostaan. Jasminekin otti noidan hyllystä loitsukirjojen joukosta tyhjän pullon ja täytti sen ihmelääkkeellä. Hän lähti pikimmiten juoksemaan pois noidan mökiltä. Hän juoksi ja juoksi, kunnes tuli metsän reunassa sijaitsevaan kylään.<br /><br />Hän kysyi ensimmäiseltä vastaantulevalta rouvashenkilöltä tietä kotiinsa. Nainen sanoi: "Voinpa hyvinkin opastaa sinut kotiisi vievälle tielle, jos kerrot ensin minulle, mitä tuossa pullossa on, joka sinulla on mukanasi." Jasmine selitti totuudenmukaisesti siinä olevan ihmelääkettä, joka parantaa taudin kuin taudin. Nainen taas kertoi Jasminelle sairastaneensa jo pitkään syöpää. Jasmine antoi naiselle ihmelääkettä muutaman tipan ja HUMPS! Naisen syöpä oli tiessään.<br /><br />Nainen kiitteli Jasminea ja sanoi tälle vasemmalle osoittaen: "Menet vain tuota tietä eteenpäin ja sitten käännyt oikealle. Et voi palata kotiisi samaa tietä, kuin tulit, sillä sen tien on vallannut karmiva lohikäärme." Niin Jasmine lähti matkaan ihmelääke mukanaan.<br /><br />Niin siis kaikki prinsessat olivat hankkineet isälleen kuninkaalle lahjan ja olivat palaamassa kotiin.<br /><br />Kuningas alkoi käydä jo kärsimättömäksi, sillä puoli kuukautta oli pian kulumassa umpeen, enää yksi päivä oli jäljellä. Sitten he saapuivat yksi toisensa jälkeen: Samantha timanttisäkin kanssa, Melissa kultakruunu päässään, Julia aarrearkkua raahaten, Melinda hevosten vetämissä kultavaunuissa, Janina lapsi vatsassaan, Miranda lentäen lentävällämatolla ja Jasmine ihmelääkepullo kainalossaan.<br /><br />Kuningas joutui hyvin hankalan valinnan eteen, mutta parin päivän kuluttua hän oli valintansa tehnyt. Hänen nuorin tyttärensä, Jasmine, saisi valtakunnan omakseen, kunhan kuningas ensin "kylmenisi". Eikä aikaakaan, kun kuningas heitti veivinsä. Tyttäret surivat isäänsä kovasti.<br /><br />Jasmine otti valtakunnan haltuunsa, mutta hänestä ei tullut yhtään kylmä ja kova, vaan hän pysyi yhtä kultaisena, kuin oli aina ollutkin. Kaikki seitsemän sisarusta asuivat linnassa ja niin myös heidän lapsensa ja heidän lapsensa ja kaikki elivät pitkään Jasminen ihmelääkkeen ansiosta.<br /><br />Mutta sekin päivä koitti, että ihmelääke loppui ja "viikatemies tuli kylään". Niin pikkuhiljaa se kansa katosi ja valtakunta metsittyi. Sitä ei ole enää olemassa. Paitsi unelmissa.<br /><br />Nyt maailmaa hallitsee eräs tietty noita ja hänen sukulaisensa...<br /><br />Sen pituinen se (satu).TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25255733.post-1144173470282583772006-04-04T20:38:00.000+03:002006-04-04T20:57:50.510+03:00Voisitko kuvitella asuvasi Suomessa?Monesti kuulee ihmisten sanovan, etteivät koskaan voisi vierailla tai saati sitten asua arabimaissa. Yleinen luulo tuntuu olevan se, että naisten kuuluu kulkea kaavut päällä ja rättipäät kävelevät kaduilla aseet kädessä ammuskellen ja huudellen poliittisia ja uskonnollisia iskulauseita.<br /><br />Media on onnistunut luomaan arabeista pelottavia, kummallisia, jopa naurettavia. Tämän hetken maailmanpoliittisessa ilmapiirissä on hyväksyttävää ja jopa toivottavaa pelätä ja vihata arabeja.<br /><br />Omat arabikokemukseni ovat jotain täysin päinvastaista. Okei, tietysti viikon lomareissu Punaiselle merelle ei ole sama asia kuin vaikkapa Teheranissa asuminen. Egyptissä koin olevani tervetullut, eikä kukaan vaatinut minua pitämään kaapua päälläni, tai ammuskellut kadulla. Ihmiset tuntuivat fiksuilta ja suvaitsevaisilta. En pitäisi mahdottomana ajatuksena työskennellä jonain päivänä vaikkapa Dubaissa tai Bahrainissa. Laitoin jopa kerran työhakemuksen Dubaihin, mutta paikka oli jo mennyt. Ainakin siellä paistaa aurinko.<br /><br />Mutta entä Suomi sitten? Katsotaanpa hetken verran Suomea ulkomaalaisen silmin.<br />Suomessa on talvi 6 kk vuodesta, ihmiset kököttävät sisällä ja tappavat vaimonsa ja itsensä. Juovat liikaa, ovat lihavia ja epäsosiaalisia. Siellä ne hullut istuvat järven jäällä tunnista toiseen, sanovat kalastavansa. Kukapa haluasi käydä, saati sitten asua sellaisessa maassa kuin Suomi? En minä ainakaan.<br /><br />Niinpä niin, stereotyyppisiä kuvauksia on kaikista maista ja kansoista, ja niiden taakse kurkistaminen useimmiten palkitsee. Älkää uskoko ihan kaikkea mitä telkkarissa näytetään.TigerLiisahttp://www.blogger.com/profile/01285134277781930806noreply@blogger.com3