Paljon puhetta tisseistä.

Viime aikoina on kohistu paljon tisseistä. Eduskunnan hississä niitä ei saisi katsoa, mutta saako esim uimarannalla?

Minun mielipiteeni tissikohuun on se, että jos joku esittelee itseään (missä ei todellakaan ole mitään pahaa jos on sinut itsensä kanssa ja ylpeä muodoistaan), niin miksi suuttua siitä että joku katsoo.

Kyllä itsekin käytän vilkuilutilaisuuden hyväkseni, jos miehen vaatteet sen mahdollistavat.

Uusin innostukseni.

Koska kansanedustajillakin on aikaa päivittää blogiaan useamman kerran päivässä, niin ehkä minullakin on.

Olen innostunut viherkasveista. Ostin vuosi sitten jostain megaisosta kukkahallista viherkasveja, hintaan "kolme kympillä". Ajattelin kokeilla josko saisin ne pysymään hengissä. Ensimmäisestä erästä vain yksi kuoli, joten ostin lisää. Nyt minulla on 11 viherkasvia (yksi kuoli viime viikolla, harmillista), joita aion tästä lähtien hoitaa taidolla. Olen käyttänyt viime päivät surffaten netistä kasvien hoito-ohjeita, ja koonnut niistä kätevän taulukon, josta käyvät ilmi valontarve, lannoitustiheys, sumuttaminen sekä muut tärkeät tiedot.

Nyt on vain se ongelma, että jokaisella 11 kasvillani tuntuu olevan yksilölliset tarpeet. Joku tarvitsee lannoitetta viikon välein, joku kerran kuussa paitsi kesällä useammin, joku ei ollenkaan. Jonkun on annettava kuivahtaa kunnolla kastelukertojen välillä, joku ei saa missään nimessä päästä kuivumaan. Ehkä minun pitäisi vain olla yhtä julma, kuin tätini joka totesi että kaikki hänen kukkansa saavat kerran viikossa vettä, ja että jos joku ei sitä kestä niin kuolkoon pois.

Sietäisitte hävetä!

Te paheksutte ihmisiä. Vietätte aikaa omassa pienessä ystäväpiirissä parantaen maailmaa ja paheksuen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin te. Olette huolissanne rasismista ja suvaitsevaisuudesta, vaikka itse olette yhtä suvaitsevaisia kuin pahin Joensuun nahkapää. Paheksutte trendibaareissa iltojaan viettäviä puku-salkku-elitistejä, ja huomaamattanne olette muuttuneet heidän kaltaisikseen. Herra armahda, jos joku on väärän puolueen miehiä. Teidänkin käyttäytymistänne ja puheitanne ohjaavat pienen piirinne käytös ja puheet. Tekään ette hyväksy kritiikittä joukkoonne toisella tavalla eläviä ihmisiä.

Mitä kapeamman ihmisjoukon seurassa liikutte, sitä kapea-alaisempia teistä itsestännekin tulee.

Nyt on minun vuoroni paheksua: paheksun teitä, hävetkää!

Tuttuja ja "tuttuja".

Onko se töykeää kun löytää Facebookista vanhan tutun eikä lisää tätä ystäväkseen? Entä se kun vanha tuttu yrittää lisätä minua ystäväkseen ja painan mieluummin ignore-nappia? Entä "ystävien" poistaminen?

Olin eilen baarissa pippaloissa, joissa oli paljon vanhoja tuttuja. Istuin koko illan veljeni kanssa, jonka kanssa bileisiin meninkin, ja juttelimme keskenämme. Yhdessä vaiheessa iltaa pöytämme vieressä, noin 40 sentin päässä minusta seisoi eräs henkilö, joka 8 vuotta sitten lukeutui noin kolmen parhaan kaverin joukkoon. Muutamaan otteeseen meinasin nousta ylös ja tervehtiä, mutta en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Enimmäkseen ehkä siksi, että pystyin käymään keskustelumme pääni sisällä.

Liisa: "Kato moi *****, muistakko mua?"
*****: "Joo, tietty. Mitäs kuuluu?"
Liisa: "Ei täs mitään, tulin moikkaamaan paria tuttua"
*****: "Asutko sä täällä nykyään?"
Liisa: "Juu, entäs sä?"
*****: "Joo."

*painostava hiljaisuus, odotetaan tapaamisehdotusta mutta kumpikaan ei sitä tee*

Liisa: "Joo no mut mun pitää mennä vessaan, oli kiva nähä"
*****: "Joo, samoin."


Niin se vaan on että joskus sitä ollaan kavereita ja joskus taas ei, eikä siinä ole mitään pahaa. Ei niitä "vanhoja hyviä aikoja" kuitenkaan koskaan saa takaisin. Ignore-linjani jatkuu.

Uusinta uutta.

Päivitys. Tässä se tulee.

Olen lykännyt ja lykännyt tämän kirjoittamista, jolloin odotukset tätä tekstiä kohtaan ovat kasvaneet ja kasvaneet. Edellisestä päivityksestä on jo tovi, ja on tapahtunut niin paljon ja pääni halki on kulkenut niin monia ajatuksia, että niitä on mahdotonta alkaa nyt jälkikäteen kirjata ylös.

Keep it simple. Kuulumisia.

Juuri nyt:
- juon kamomillateetä ja toivon että alkava flunssa menisi ohituskaistaa
- suunnittelen parin kaverin kanssa sukellusmatkaa

Töitä.

Rakas päiväkirja,

Nyt on niin paljon töitä, että vapaa-ajalla ei tiedä mitä tekisi. On the bright side: työ on kivaa ja siitä maksetaan hyvin. Ainoa ikävä puoli siinä on että se on kausityötä, toukokuusta syyskuuhun. Eilen minulla oli vapaapäivä, ja käytin sen parhaalla mahdollisella tavalla, en tehnyt yhtikäs mitään. Illalla päätimme Peten kanssa lähteä ajelemaan. Kohdetta emme keksineet, joten päätin että nyt se kuva on otettava. Näin sen jo pari viikkoa sitten kun ajoimme Turkuun. Isolla, IKEAn seinässä, näkyvissä kaikille moottoritien autoilijoille. Kyllä. Kalusta kesä.

B-kok.

Noniin, taalla sita ollaan, Bangkokissa. Huomenna illalla lennan, joten tassa pitaa viela keksia jonkin verran tekemista. Asun suuren MBK-ostoskeskuksen kupeessa, ja olenkin viettanyt aikaani taalla ostoskeskuksessa enemman kuin tarpeeksi. Taalla on kaikkea mita voi tarvita: leffateatteri, keilahalli, netti, ruokaa, ja paljon paljon ostettavaa.

Kavin tanaan Khao San Roadilla, mika on Bangkokin reppureissaajakeskus. Odotin jotain Delhin Pahar Ganjin tapaista, mutta Khao San olikin aika siisti paikka. Muutenkin Bangkok on paljon parempi mesta kuin osasin odottaa. Delhiin verrattuna tama on siisti, suht turvallinen ja mukava kaupunki. Liikenne on sujuvaa eika kerjalaisia nay juuri lainkaan.

Huomenna joudun jattamaan ihanan ilmastoidun hotellihuoneenki klo 12, ja lentoni lahtee vasta 23.45 eli tulee pitka paiva. Taidan tulla takas nettiin ja ehka kattoa jonkun leffan. Kyllahan sen ajan saa kulumaan, tavalla tai toisella.