B-kok.

Noniin, taalla sita ollaan, Bangkokissa. Huomenna illalla lennan, joten tassa pitaa viela keksia jonkin verran tekemista. Asun suuren MBK-ostoskeskuksen kupeessa, ja olenkin viettanyt aikaani taalla ostoskeskuksessa enemman kuin tarpeeksi. Taalla on kaikkea mita voi tarvita: leffateatteri, keilahalli, netti, ruokaa, ja paljon paljon ostettavaa.

Kavin tanaan Khao San Roadilla, mika on Bangkokin reppureissaajakeskus. Odotin jotain Delhin Pahar Ganjin tapaista, mutta Khao San olikin aika siisti paikka. Muutenkin Bangkok on paljon parempi mesta kuin osasin odottaa. Delhiin verrattuna tama on siisti, suht turvallinen ja mukava kaupunki. Liikenne on sujuvaa eika kerjalaisia nay juuri lainkaan.

Huomenna joudun jattamaan ihanan ilmastoidun hotellihuoneenki klo 12, ja lentoni lahtee vasta 23.45 eli tulee pitka paiva. Taidan tulla takas nettiin ja ehka kattoa jonkun leffan. Kyllahan sen ajan saa kulumaan, tavalla tai toisella.

Maitojuna kutsuu.

Sain sittenkin lennon vaihdettua. Tulen Suomeen kaksi viikkoa suunniteltua aiemmin eli perjantaina 2.3. Lennän Istanbulin kautta, mahtaa tulla mielenkiintoiset 5,5 tuntia paikallisella lentokentällä. Lennon vaihtaminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä (ja rahaa), mutta eilen sain sen vihdoin onnistumaan. Olen Koh Taolla vielä sunnuntaihin asti, sitten otan laivan Samuille, missä olen yhden yon. Maanantaina lennän Bangkokiin ja olen siellä kolme yotä. Odotan innolla varaamaani huonetta, jossa pitäisi olla ilmastointi ja lämmin vesi. Luksusta!

En ole koskaan ennen jättänyt reissua kesken, ja monet kai pitävät minua jonkinlaisena ikuisena reissaajana, joten tämä tuntuu melkein nololta. Mutta pää pystyssä täältä kotiin tullaan. Matka ei ole ollut täysi pettymys, enkä todellakaan kadu että tuli lähdettyä. Olisin vaan ehkä voinut harkita matkan kestoa hieman tarkemmin... Olen saanut aurinkoa, rentoutunut, sukeltanut, saanut uuden ystävän, lukenut ja voinut hyvin.

Joskus pitää kai mennä maapallon toiselle puolelle ymmärtääkseen että kaikki mitä tarvitsee onkin juuri tässä.


Loppuun vielä Tove Janssonin nerokas toteamus: "Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään."

Thai-hierontaa (oikeesti)

Minulla on uusi harrastus. Käyn hieronnassa. Eikä se ole mitä tahansa hierontaa vaan Thai-hierontaa. Olen nyt käynyt kolmesti käsittelyssä, ja joka kerta minua kummastuttaa muutama seikka: polvien sively, nivusten painaminen, sormien ja varpaiden nivelien naksauttelu, luunapit korville sekä kaksoisleuan heilutus.

Nämä seikat kun unohtaa niin kokemus on kerrassaan miellyttävä. Olen ollut joka kerta ainoa asiakas, joten hierontapaikassa on mukavan hiljaista. Hierojat ovat taitavia, joskaan eivät kovin vahvoja, tyttojä. Hieronnan päätteeksi saa kupillisen ihanaa inkivääriteetä.

Muuten elämä Thaimaassa jatkuu samaan rauhalliseen tahtiin. En saanut lentoa vaihdettua joten reissua on jäljellä noin 4 viikkoa.

Olkaahan ihmisiksi.

Rehellisesti sanottuna.

Olen pitkästynyt.

Tää paikka ei oikein vastaa mun odotuksia. Edellisen kerran reissasin Afrikassa, ja siellä oli mielestäni paljon mukavampi yleisfiilis. Ihmisiin oli helppo tutustua ja tekemistä riitti. Täällä ei ole tekemistä, eikä ihmisiin ole helppo tutustua. Paikalliset eivät osaa montaakaan sanaa englantia ja reppureissaajat pysyttelevät omissa porukoissaan. Onneks mulla on sentään Sara seuranani.

Minua ahdistaa todella paljon semmoinen asia, että täällä ollessani tunnen itseni kolonialistiksi. Ainakin tämä saari tuntuu olevan länsimaalaisten, vanhempiensa rahoilla matkustavien, super-coolien reppureissaajien valloittama. Paikallisia näkee vain kauppojen kassoilla ja ravintoloissa siivoojina. Koko ranta on rakennettu täyteen bungaloweja, joissa nämä hemmotellut kakarat voivat kuunnella amerikkalaista musiikkia, vertailla tatuointejaan ja kummallisia kampauksiaan, juoda paikallista olutta (sentään jotain paikallista!) ja polttaa pilveä. Karkeasti ajatellen tämä paikka ei varmaan eroa paljoakaan Kanarian saarista tai muista massaturismikohteista, joita nämä "todelliset reissaajat" välttelevät viimeiseen asti.

Kulutan päiväni lähinnä lueskellen ja sudokuja tehden. Ruokailut katkaisevat laiskottelun mukavasti ja rytmittävät päivää, samoin muutaman kerran viikossa tekemäni sukellukset. Niin, sukellukset. Hmm... mitenkähän tämän muotoilisi. Olen ehkä sukeltanut liikaa liian hienoissa paikoissa ja nähnyt liian monta upeaa merenelävää. Olen nyt tehnyt täällä 4 sukellusta, ja ainoa mieleenpainuva asia on ollut se että viime sukelluksella minua pissatti ihan kauheesti ja pelkäsin että rakko räjähtää. Riutoista ja kalojen runsaudesta näkee, että täällä on liikaa sukeltajia. Mutta onhan se sukeltaminen kyllä mukavaa puuhaa, sitä en kiellä. Minulla vaan on nyt niin paljon aikaa jäljellä, etten yksinkertaisesti voi enkä halua sukeltaa joka päivä. En edes joka toinen päivä.

Ja tämä kaikki johtaa pitkästymiseen. Laiskottelussa on omat upeat puolensa. On ihanaa makoilla kämpillä ja lueskella, mennä syomään kun on nälkä, uida kun tulee kuuma, nukkua kun nukuttaa. Mutta ei muutamaa viikkoa pidempään. Muutaman laiskotteluviikon jälkeen alkaa kaivata jotain JäRKEVää tekemistä. Eilen aloin tosissani pohtia mitä oikein täällä teen. Alun perin suunnittelin paljon pidempää reissua. Minun piti lähteä Suomesta loka-marraskuussa ja olla poissa noin 5 kuukautta. Mutta sitten tyot jatkui ja tuli maha- ja selkävaivoja ja avoliittoja ja kaiken maailman hidasteita. Jos olisin reissussa 5 kuukautta, minun olisi helppoa loytää toitä ja saada siten aikani kulumaan. Kun sitten lopulta päätin varata lennot, valitsin lähtopäiväksi ensimmäisen mahdollisen päivän. Paluupäivän halusin olevan maaliskuussa, koska toivon voivani aloittaa tyot huhtikuun alussa. Niin reissun pituudeksi tuli sitten 6,5 viikkoa. Se on liian pitkä aika lomailuun, mutta liian lyhyt aika siihen että loytäisi periltä toitä.

6,5 viikkoa saisi tietenkin kulumaan suhteellisen helposti, jos reissaisi ympäri Thaimaata ja kävisi katsomassa nähtävyyksiä jne. Minulla on siihen tarkoitukseen aivan liian paljon tavaraa (mm. sukelluskamat) ja aivan liian pieni budjetti. Myos motivaatiossa on toivomisen varaa. Ei minua välttämättä kiinnosta nähdä Thaimaan jokaista nurkkaa. Oikeastaan ollenkaan. Ja täällä minulla on sentään Sara, jonka kanssa voidaan iltaisin hopotellä ja pelailla korttia. On mukavaa kun illallisseura on jokin muu kuin kirja.

Viisas tätini sanoi joskus että Liisa osaa aina yllättää. Nyt se yllätys tulee:

Tulin tänään nettiin muuttaakseni paluulentoni viikkoa aikaisemmaksi. Unohdin kuitenkin pankkikortin kämpille, joten teen muutoksen huomenna.

Nyt tuntuu että tämä on valivali-viesti. Huomasin jo Suomessa että minulla on paha tapa kaivaa asioiden negatiiviset puolet esiin ja valittaa joka asiasta. Tsemppaanpa nyt hetken ja listaan tähän reissun/Thaimaan/Koh Taon positiivisia puolia:

aurinko paistaa
hedelmämehut on hyviä
paikalliset on mukavan hiljaisia, eivat tyrkytä tai ahdistele
sukellusfirmassa tyoskentelee poika joka näyttää koiranpennulta
osaan ajaa skootteria
laiskottelu
menen tänään hierontaan
olen välttynyt pahimmalta ripulilta

Hyttysia

Viime postaukseni jalkeen ei oo tapahtunu paljonkaan. Kaytiin sunnuntaina sukeltamassa ja sitten maanantaina muutettiin tonne vahan hiljasempaan ja rauhallisempaan paikkaan. Sukellus oli ihan jees, vaikka nakyvyys olikin todella surkea. Taalla enemman sukeltaneet vakuutti etta olosuhteet on normaalisti paremmat, joten aion sukeltaa jatkossakin. En ehka ihan joka paiva mutta jos edes joka viikko. Katsotaan nyt miten saan aikani muuten kulumaan.

Nyt alan jo hieman rentoutua enka oo enaa niin kyllastynyt ku alussa. Lueskelen kirjoja, teen sudokuja, syon ja pelaan korttia. Elama ei siis paljoakaan poikkea Suomi-elamasta, ainoa ero lienee se etta taalla on 30 astetta PLUSSAA. Ja taalla on hyttysia. Paljon. Etenkin tuolla meidan uudessa kodissa. Mutta onneksi on myos tiikerisalvaa.

Heh.

Noniin, kiitan ja kuittaan taas.

Saaristolaiselamaa

Taalla sita ollaan, Koh Taolla. Matka tanne sujui mukavasti, vaikka jetlag ja muu reissuvasymys vahan vaivaakin. Treffasin Saran (ruotsalainen tuttava, ollaan tavattu pari kertaa aiemmin) taalla ja nyt asutaan samassa bungalowissa. Oon kyselly sukellusduuneja jonkin verran mut en mitenkaan aktiivisesti. Pariin paikkaan oon jattany puhelinnumeroni ja sanonu etta jos sattuvat joku paiva tarvitsemaan Divemasteria niin pistavat soitellen. Toisaalta olis ihan mukava ihan vaan olla, mutta katsotaan nyt. Huomenna mennaan varmaan Saran kanssa sukeltamaan, vahan jannittaa miten flunssat ja muut vaikuttaa. Ja edellisesta sukelluksestakin on vuosi aikaa, joten pitaa ottaa ihan rauhallisesti.

Nyt meen viela tsekkaamaan taman kylan suomalaisen sukellusfirman (eivat olleet paikalla kun toissapaivana kavaisin) ja katson mita tapahtuu.

Mun numero Thaimaassa on +66878141092 jos tuleepi jotain asiaa.

Toivottavasti Suomessakin paistaa aurinko etteka jaady siella.
Ja Pete, toivottavasti koti ei tunnu liian tyhjalta ilman tata sottapyttya...

Noniin, taalta tahan.