Tuttuja ja "tuttuja".

Onko se töykeää kun löytää Facebookista vanhan tutun eikä lisää tätä ystäväkseen? Entä se kun vanha tuttu yrittää lisätä minua ystäväkseen ja painan mieluummin ignore-nappia? Entä "ystävien" poistaminen?

Olin eilen baarissa pippaloissa, joissa oli paljon vanhoja tuttuja. Istuin koko illan veljeni kanssa, jonka kanssa bileisiin meninkin, ja juttelimme keskenämme. Yhdessä vaiheessa iltaa pöytämme vieressä, noin 40 sentin päässä minusta seisoi eräs henkilö, joka 8 vuotta sitten lukeutui noin kolmen parhaan kaverin joukkoon. Muutamaan otteeseen meinasin nousta ylös ja tervehtiä, mutta en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Enimmäkseen ehkä siksi, että pystyin käymään keskustelumme pääni sisällä.

Liisa: "Kato moi *****, muistakko mua?"
*****: "Joo, tietty. Mitäs kuuluu?"
Liisa: "Ei täs mitään, tulin moikkaamaan paria tuttua"
*****: "Asutko sä täällä nykyään?"
Liisa: "Juu, entäs sä?"
*****: "Joo."

*painostava hiljaisuus, odotetaan tapaamisehdotusta mutta kumpikaan ei sitä tee*

Liisa: "Joo no mut mun pitää mennä vessaan, oli kiva nähä"
*****: "Joo, samoin."


Niin se vaan on että joskus sitä ollaan kavereita ja joskus taas ei, eikä siinä ole mitään pahaa. Ei niitä "vanhoja hyviä aikoja" kuitenkaan koskaan saa takaisin. Ignore-linjani jatkuu.

Uusinta uutta.

Päivitys. Tässä se tulee.

Olen lykännyt ja lykännyt tämän kirjoittamista, jolloin odotukset tätä tekstiä kohtaan ovat kasvaneet ja kasvaneet. Edellisestä päivityksestä on jo tovi, ja on tapahtunut niin paljon ja pääni halki on kulkenut niin monia ajatuksia, että niitä on mahdotonta alkaa nyt jälkikäteen kirjata ylös.

Keep it simple. Kuulumisia.

Juuri nyt:
- juon kamomillateetä ja toivon että alkava flunssa menisi ohituskaistaa
- suunnittelen parin kaverin kanssa sukellusmatkaa