Rehellisesti sanottuna.

Olen pitkästynyt.

Tää paikka ei oikein vastaa mun odotuksia. Edellisen kerran reissasin Afrikassa, ja siellä oli mielestäni paljon mukavampi yleisfiilis. Ihmisiin oli helppo tutustua ja tekemistä riitti. Täällä ei ole tekemistä, eikä ihmisiin ole helppo tutustua. Paikalliset eivät osaa montaakaan sanaa englantia ja reppureissaajat pysyttelevät omissa porukoissaan. Onneks mulla on sentään Sara seuranani.

Minua ahdistaa todella paljon semmoinen asia, että täällä ollessani tunnen itseni kolonialistiksi. Ainakin tämä saari tuntuu olevan länsimaalaisten, vanhempiensa rahoilla matkustavien, super-coolien reppureissaajien valloittama. Paikallisia näkee vain kauppojen kassoilla ja ravintoloissa siivoojina. Koko ranta on rakennettu täyteen bungaloweja, joissa nämä hemmotellut kakarat voivat kuunnella amerikkalaista musiikkia, vertailla tatuointejaan ja kummallisia kampauksiaan, juoda paikallista olutta (sentään jotain paikallista!) ja polttaa pilveä. Karkeasti ajatellen tämä paikka ei varmaan eroa paljoakaan Kanarian saarista tai muista massaturismikohteista, joita nämä "todelliset reissaajat" välttelevät viimeiseen asti.

Kulutan päiväni lähinnä lueskellen ja sudokuja tehden. Ruokailut katkaisevat laiskottelun mukavasti ja rytmittävät päivää, samoin muutaman kerran viikossa tekemäni sukellukset. Niin, sukellukset. Hmm... mitenkähän tämän muotoilisi. Olen ehkä sukeltanut liikaa liian hienoissa paikoissa ja nähnyt liian monta upeaa merenelävää. Olen nyt tehnyt täällä 4 sukellusta, ja ainoa mieleenpainuva asia on ollut se että viime sukelluksella minua pissatti ihan kauheesti ja pelkäsin että rakko räjähtää. Riutoista ja kalojen runsaudesta näkee, että täällä on liikaa sukeltajia. Mutta onhan se sukeltaminen kyllä mukavaa puuhaa, sitä en kiellä. Minulla vaan on nyt niin paljon aikaa jäljellä, etten yksinkertaisesti voi enkä halua sukeltaa joka päivä. En edes joka toinen päivä.

Ja tämä kaikki johtaa pitkästymiseen. Laiskottelussa on omat upeat puolensa. On ihanaa makoilla kämpillä ja lueskella, mennä syomään kun on nälkä, uida kun tulee kuuma, nukkua kun nukuttaa. Mutta ei muutamaa viikkoa pidempään. Muutaman laiskotteluviikon jälkeen alkaa kaivata jotain JäRKEVää tekemistä. Eilen aloin tosissani pohtia mitä oikein täällä teen. Alun perin suunnittelin paljon pidempää reissua. Minun piti lähteä Suomesta loka-marraskuussa ja olla poissa noin 5 kuukautta. Mutta sitten tyot jatkui ja tuli maha- ja selkävaivoja ja avoliittoja ja kaiken maailman hidasteita. Jos olisin reissussa 5 kuukautta, minun olisi helppoa loytää toitä ja saada siten aikani kulumaan. Kun sitten lopulta päätin varata lennot, valitsin lähtopäiväksi ensimmäisen mahdollisen päivän. Paluupäivän halusin olevan maaliskuussa, koska toivon voivani aloittaa tyot huhtikuun alussa. Niin reissun pituudeksi tuli sitten 6,5 viikkoa. Se on liian pitkä aika lomailuun, mutta liian lyhyt aika siihen että loytäisi periltä toitä.

6,5 viikkoa saisi tietenkin kulumaan suhteellisen helposti, jos reissaisi ympäri Thaimaata ja kävisi katsomassa nähtävyyksiä jne. Minulla on siihen tarkoitukseen aivan liian paljon tavaraa (mm. sukelluskamat) ja aivan liian pieni budjetti. Myos motivaatiossa on toivomisen varaa. Ei minua välttämättä kiinnosta nähdä Thaimaan jokaista nurkkaa. Oikeastaan ollenkaan. Ja täällä minulla on sentään Sara, jonka kanssa voidaan iltaisin hopotellä ja pelailla korttia. On mukavaa kun illallisseura on jokin muu kuin kirja.

Viisas tätini sanoi joskus että Liisa osaa aina yllättää. Nyt se yllätys tulee:

Tulin tänään nettiin muuttaakseni paluulentoni viikkoa aikaisemmaksi. Unohdin kuitenkin pankkikortin kämpille, joten teen muutoksen huomenna.

Nyt tuntuu että tämä on valivali-viesti. Huomasin jo Suomessa että minulla on paha tapa kaivaa asioiden negatiiviset puolet esiin ja valittaa joka asiasta. Tsemppaanpa nyt hetken ja listaan tähän reissun/Thaimaan/Koh Taon positiivisia puolia:

aurinko paistaa
hedelmämehut on hyviä
paikalliset on mukavan hiljaisia, eivat tyrkytä tai ahdistele
sukellusfirmassa tyoskentelee poika joka näyttää koiranpennulta
osaan ajaa skootteria
laiskottelu
menen tänään hierontaan
olen välttynyt pahimmalta ripulilta