Uutinen, joka pysäytti.

Eilen tiistaina 24.4.2006 noin klo 19.15 paikallista aikaa räjähti Egyptissä, Dahabin keskustassa kolme pommia tappaen parisenkymmentä ihmistä ja haavoittaen yli sataa. Räjähdykset tapahtuivat ravintoloiden ja kaupan ulkopuolella kiireiseen aikaan, jolloin oli paljon ihmisiä liikkeellä.

Näitä vastaavia uutisia kuulee usein, mutta tällä kertaa uutinen pysäytti.

Olin ystäväni EmmaLin kanssa Dahabissa helmikuun alussa, ja tunnen hyvin räjähdysalueen. Kävimme syömässä molemmissa iskun kohteeksi joutuneissa ravintoloissa, ja ostimme karkkia ja banaaneita räjäytetystä kaupasta. Uutiskuvien mukaan näyttäisi siltä, että suuri osa matkalla tutuksi tulleista rihkamakaupoista ja mehubaareista on perusteellisen remontin tarpeessa, samoin käyttämämme sukellusliike ja ilmeisesti myös hotelli, jossa asuimme. Meille Dahab oli turvallinen ja mukava paikka, missä ei tarvinnut tuntea oloaan uhatuksi edes öiseen aikaan. Tunnelma oli rento, eikä massaturismista ollut tietoakaan. Kadulla ja kuppiloissa kohtasimme pitkäaikaistravellereita ja sukeltajia, rauhaa rakastavia ihmisiä.

Uutisen teki erityisen järkyttäväksi se, että minulla on ystäviä Dahabissa. Olen luonnollisesti surullinen koko kylän ja kaikkien kuolleiden puolesta, mutta ensimmäinen ajatus uutisen kuultuani olivat ystäväni. Tekstasinkin saman tien Aymanille, jonka kanssa sukelsimme viikon, sekä Benille, vanhalle Afrikka-ystävälleni. Ayman vastasi saman tien olevansa kunnossa, vaikka sukelluskauppa kärsikin pahoja vaurioita. Benin viesti ei mennyt perille. Yritin soittaa, puhelin on pois päältä. Tapauksesta on nyt kulunut hieman yli vuorokausi eikä Benin puhelin edelleenkään vastaa. Lähetin sähköpostia, eikä vastausta ole kuulunut.

Epätietoisuus on kiduttava tunne, vaikka sisimmässäni tiedänkin kaiken olevan hyvin. Ben ja hänen vaimonsa Viv pyörittävät Dahabissa sukellusliikettä, eikä aivan sen lähellä räjähtänyt. Tuohon kellonaikaan Ben ja Viv olivat luultavasti vielä töissä. Uutisraporttien mukaan kuolleiden joukossa ei ollut brittejä. Vaikka järki sanoo heidän olevan kunnossa, mieleen hiipii silti synkkiä ajatuksia... Tässä tilanteessa ei voi kuitenkaan muuta kuin odottaa uutisia. Kaikki on varmasti ihan hyvin.