Monesti kuulee ihmisten sanovan, etteivät koskaan voisi vierailla tai saati sitten asua arabimaissa. Yleinen luulo tuntuu olevan se, että naisten kuuluu kulkea kaavut päällä ja rättipäät kävelevät kaduilla aseet kädessä ammuskellen ja huudellen poliittisia ja uskonnollisia iskulauseita.
Media on onnistunut luomaan arabeista pelottavia, kummallisia, jopa naurettavia. Tämän hetken maailmanpoliittisessa ilmapiirissä on hyväksyttävää ja jopa toivottavaa pelätä ja vihata arabeja.
Omat arabikokemukseni ovat jotain täysin päinvastaista. Okei, tietysti viikon lomareissu Punaiselle merelle ei ole sama asia kuin vaikkapa Teheranissa asuminen. Egyptissä koin olevani tervetullut, eikä kukaan vaatinut minua pitämään kaapua päälläni, tai ammuskellut kadulla. Ihmiset tuntuivat fiksuilta ja suvaitsevaisilta. En pitäisi mahdottomana ajatuksena työskennellä jonain päivänä vaikkapa Dubaissa tai Bahrainissa. Laitoin jopa kerran työhakemuksen Dubaihin, mutta paikka oli jo mennyt. Ainakin siellä paistaa aurinko.
Mutta entä Suomi sitten? Katsotaanpa hetken verran Suomea ulkomaalaisen silmin.
Suomessa on talvi 6 kk vuodesta, ihmiset kököttävät sisällä ja tappavat vaimonsa ja itsensä. Juovat liikaa, ovat lihavia ja epäsosiaalisia. Siellä ne hullut istuvat järven jäällä tunnista toiseen, sanovat kalastavansa. Kukapa haluasi käydä, saati sitten asua sellaisessa maassa kuin Suomi? En minä ainakaan.
Niinpä niin, stereotyyppisiä kuvauksia on kaikista maista ja kansoista, ja niiden taakse kurkistaminen useimmiten palkitsee. Älkää uskoko ihan kaikkea mitä telkkarissa näytetään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Täytyy tunnustaa, että omassa mielessäkin on käynyt, etten välttämättä uskaltaisi lähteä Egyptiin lomareissulle. Hirveää huomata itsessään tuollainen epäluuloinen piirre. Vaikka kuten sanottu, kun matkustaa, niin pääasia ei ole roskan ja paskan kauhistelu.
Voisitko kuvitella asuvasi Helsingissä? :)
Hmm... ei se Helsinki taidakaan olla ihan paska mesta :)
Post a Comment